Temppu- ja elämänkoulu alkaa

Hyvin pian Gamman kotiutumisen jälkeen alkoi pienokaisen kouluttaminen kunnon kotikoiran tavoille. Gamma oli sisäsiisti alusta alkaen, koska sillä oli jatkuva pääsy pihalle ja tarpeet tehtiin hienosti aina nurmikolle, joten tähän asiaan ei tarvinnut sen suuremmin puuttua. Ensimmäinen opetettava käsky ei suinkaan ollut "Istu" tai "Tänne", vaan enemmän käytäntöä palveleva ja erittäin hyödyllinen komento "Hus!". Kaikessa yksinkertaisuudessaan käsky kehoittaa koiraa poistumaan paikalta, halutessaan koiralle voi näyttää vielä sormella suuntaa, jos karvakaveri tahdotaan esimerkiksi johonkin tiettyyn huoneeseen. Talon aikuiset koirat luonnollisesti osasivat tämän käskyn jo, ja hyvinkin pian tuli hetki, jolloin pieni Gamma kuuli Hus!-huudon ensimmäistä kertaa. Istuin syömässä keittiönpöydän äärellä ja ympärilleni kerääntyi vienosti istumaan viisi kosteaa kirsua. Näytin koirille kädellä suuntaa olohuoneeseen ja pyysin heitä ystävällisesti poistumaan. Yllätys yllätys, viidestä koirasta neljä lähti heti, mutta Gamma jäi viereeni istumaan onnellinen ilme naamallaan, kun kilpailu pudonneista leivänmuruista oli juuri muuttunut hänen edukseen. Toistin käskyn pienelle pennulleni, joka vain kallisteli päätään ja heilutti häntäänsä. Lopulta nousin ylös, ja työnsin Gamman huoneesta pois, samalla hokien sanaa "Hus!". Palasin keittiöön ja Gamma sipsutteli perässäni bumerangina tuolini viereen. Ryntäsin Gammaa kohti ja sanoin käskyn uudelleen kovaan ääneen, jonka seurauksena koiralapsi peruutti hämmentyneenä. Kävelin jälleen kohti tuoliani ja välittömästi Gamman tullessa lähemmäksi, käännyin ympäri ja annoin käskyn poistua. Lopulta se vain kurkisteli nurkan takaa, ja aina kun musta nenä vilahti, tuumasin sille määrätietoisesti "Hus!" ja nuusku katosi näkyvistä. Kokonaisuudessaan käskyn opettamiseen meni n. 5 minuuttia ja se oli sillä selvä. Suosittelen ehdottomasti kaikille koiranomistajille tämän tai vastaavan käskyn opettamista!

Istumaan Gamma oppi myös erittäin nopeasti ja helposti, samoin menemään maahan. Mutta kun aloin pyytämään sitä antamaan tassua, pelkäsin että rakas koirani on kenties jälkeenjäänyt tai ihan vähän tyhmä. Se ei vain yksinkertaisesti ymmärtänyt, että hänen tulisi ojentaa käpälänsä minun käteeni, vaan kallisteli hölmistyneenä päätään minun hokieassa "Anna tassu, anna tassu, anna tassu.." samalla, kun vihjailevasti koskettelin sen etujalkaa. Kahden viikon (kyllä, siinä meni aivan uskomattoman kauan..) päivittäisen harjoittelun jälkeen istuin taas lattialla pienen Gamman edessä ja jo hieman kyllästyneenä kysyin siltä, että mites olisi sen kättelyn kanssa tänään. Pikkuinen otsa kurtistui, pään sisällä herne viimein löyti toisen herneen ja Gamma nosti hyvin kysyvästi käpälänsä käteeni. Kehuin koirani maasta taivaaseen ja sen jälkeen se osasi antaa tassua aina pyydettäessä. Tosin välillä tuntuu, että saatoin kehua sitä jopa liikaa tästä suuresta suorituksesta, koska vielä tänä päivänäkin monessa tilanteessa Gamman ensimmäinen reaktio on läväyttää etujalka ylös.

Pentuaikana Gammalle ei juurikaan opetettu muita käskyjä. Sanaa "Tänne" ei tarvinnut juurikaan käyttää, koska se oli lähes aina vierelläni ollessamme ulkona. Sanat "Naru" ja "Luu" se oppi täysin vahingossa normaalin arjen myötä, eli jos Gammalta kysyi "Missä naru?" niin se osasi etsiä kyseisen lelunsa muiden esineiden joukosta. Vasta aikuisiällä opettelimme muunmuassa temput "Miten pupu istuu?", "Pyöri", "Kieri", "Gimme five!" ja "Sano vuh!". Viimeiseksi mainittu käsky on tavallaan kaksiosainen, sillä kuiskattuna Gamma haukahtaa lähes äänettömästi ja huudettuna myös koira on kovaääninen. Gamman älykkyys ei kuitenkaan ole mitattavissa osattujen temppujen määrässä, vaan enemmänkin siinä, kuinka uskomattoman hyvin se lukee kehonkieltä, ilmeitä, yskähdyksiä ja välillä jopa ajatuksia. Olenkin usein kuvaillut arkielämäämme yhdeksi isoksi tanssiksi, jossa me molemmat olemme alitajuisesti koreografeina.

Gamma-neiti 3kk