Rakkauden haudalla

En tiedä, mitä sanoa. Tänään, 17.3.2011 klo:18.30 minun rakas Gammani nukkui pois omassa kotonaan minun ja Tommin syleilyssä. Tuska ja ikävä on jotain sanoinkuvaamatonta eikä taloni ole koskaan ollut näin tyhjä. Tyhjä on myös sydämeni ja sieluni.

Gamma ei ollut koira. Gamma oli paras ystävä, kumppani, lapsi, olkapää, varpaiden lämmittäjä, viisaus ja kauneus. Gamman kanssa jaoin kaiken, ja se itki ja nauroi kanssani. Aina se ei ymmärtänyt vitsejäni, mutta en minäkään aina kestänyt hänen huumorintajunsa kärryillä. Gamman seurassa olin aina kotona ja Gamma oli syy, miksi viidyin niin hyvin kotona. Kaikki elämässäni muistuttaa rakkaasta koirastani, koska me rakensimme tämän elämän yhdessä.

Gammalla oli hyvä elämä. Rakastin sitä jokaisena päivänä enemmän kuin on edes mahdollista. Gamma rakasti nukkumista, syömistä ja tuttuja ihmisiä koko sydämensä kyllyydestä. Gamma oli suurten tunteiden mestari loppuun saakka. Siitä olen kiitollinen, että vaikka syöpä sai vallan Gamman jalasta, se ei koskaan saanut Gamman sielua. Se sai loppuun saakka olla oma ihastuttava itsensä ilman että sairaus olisi nujertanut pienokaiseni persoonan.

Haluan kiittää vanhempiani, jotka auttoivat käytännönjärjestelyissä merkittävästi. Lisäksi haluan kiittää Elinaa ja Tommin vanhempia Gamman hoitamisesta, ja ystäviäni Hannea ja Wilmaa tukemisesta ja myötäelämisestä näinä vaikeina aikoina.

Hyvää matkaa rakas Gamma-Julia, En unohda sinua koskaan ja sinulla on aina valtavan suuri paikka sydämessäni. Minä rakastan siuta ikuisesti.

"Sinä olet minä, enemmän kuin kukaan
kun sä lähdet maailmasta
tulen silloin mukaan.

Portin eessä kaksi, paratiisiin anoo
"Käykää sisään kärsiväiset"
vahti meille sanoo.

Sinutta on tyhjyys
sinutta oon vaan
lintu siivetön tai kala kuivan maan
sinä olet minä.

Jos on portti kiinni
helvetti saa riittää
sä kun olet rinnallani
voin vain nauraa ja kiittää.

Sinutta on tyhjyys

Sinutta oon vaan

lintu siivetön tai kala kuivan maan

Olet mulle autuus

ainutlaatuisin

Vierelläsi kuljen minne menetkin 

Sinä olet minä"

- Anna Puu -  

Gamma-Julia 24.3.2002-17.3.2011

Ennen kuin ehdin kertomaan juuri mitään Gamman elämästä, käynnistyi kello ja alan elämään Gamman viimeisiä aikoja. Gammalla todettiin tänään lääkärissä osteosarkooma eli luusyöpä, eikä mitään ole tehtävissä..

Zzzzzz...

Gamma RAKASTAA nukkua, pötkötellä, röhnöttää, killiä, kölliä ja kaiken sen perään nukkua vielä vähän lisää. Olen monesti hymähdellyt ihmisille, jotka huokailevat koiran omistamisen olevan ainakin sen vuoksi raskasta, kun joka aamu täytyy herätä niin aikaisin viemään koiraa pihalle, sillä Gamma on varmasti vielä aamu-unisempi kuin allekirjoittanut. Koko lähes 9 vuotisen taipaleemme aikana se ei ole kertaakaan aamulla herättänyt minua päästäkseen pihalle. Enemmänkin päinvastoin; aamuina, jolloin minun tarvitsee lähteä aikaisin töihin, olen joutunut jopa väkisin työntämään unista koiraani ulos, jossa se sitten silmät puoliummessa käy käskystä tekemässä tarpeensa ja raahautuu sitten takaisin sisälle jatkamaan uniaan. Vapaapäivinä nukumme rinta rinnan helposti yli puolen päivän ja tuolloinkin minun noustessa keittämään kahvia, kääntää Gamma vielä kylkeään ja venyttelee suurieleisesti. Gammalla on iki-oma kahden istuttava, kultainen sohva, joka on höystetty tyynyillä ja lampaantaljalla, mutta mieluiten se nukkuu vieressäni sängyssä. Lattialla on lisää tyynyjä sekä päiväpeitto, johon piski käpertyy unille esimerkiksi kuumina kesäpäivinä, kun kainalossani sille tulisi liian lämmin. Ohessa kuvamateriaalia vuosien varrelta nukkumisen nautinnoista :)

Paras paikka <3