Näin kaikki alkoi

24.3.2002 sekarotuinen Emma-koira synnytti maailmaan 7 koiralasta. Tästä pentueesta ensimmäisenä päivänvalon näki tyttölapsi, jonka perheen tytär nimesi TikTakin kitaristin mukaan Empuksi. Emppu oli pentueen toinen outolintu; pennuista viisi oli mustavalkoisia, mutta yksi oli vaaleanruskea ja Emppu erottui joukosta sen karvoista löytyessä kaikki kolme väriä. Esikoisena Emppu oli myös pentueen suurin pienokainen. Empun emä oli yksi prototyypeistä, kun Suomeen yritettiin kehittää uutta koirarotua nimellä suomenseurakoira. Emmassa oli sekoituksena belgianpaimenkoiraa, saksanpaimenkoiraa, lyhytkarvaista collieta ja afgaaninvinttikoiraa. Empun isä oli kyläkoira Jymy, joka oli perisuomalainen cocktail karjalankarhukoiraa ja suomenpystykorvaa.

Perjantaina 24.5.2002 minä näin Lappeenrannan Prisman ilmoitustaululla lappusen, jossa mainostettiin luovutusikäisiä, sekarotuisia pentuja. Olimme juuri saattaneet haudan lepoon silloisen mieheni koiran ja aika tuntui oikealta hankkia minun ensimmäinen koiralapsi taloon. Ajoimme Lappeenrannan Mattilaan katsomaan pentuja, oli aurinkoinen ja lämmin iltapäivä. Astuessani taloon tiesin tulevasta koirastani vain, että sen on oltava narttu, sillä mieheni koirat olivat uroksia, emmekä halunneet valtataistelua talon herruudesta koirien kesken. Istuin talon olohuoneen parkettilattialle pentujen kirmatessa karvaisena vyörynä syliini. Talon emäntä sanoi pitävänsä itse vaaleanruskean nartun, mutta muut pennut olivat vielä kotia vailla. Pienet karvakorvat olivat toinen toistaan ihanampia; yksi roikkui pitkissä hiuksissani, yksi kiehnäsi selällään sylissäni ja loput kokeilivat hampaitaan varpaisiini ja leikkivät ympärilläni. Valinnanvaikeus oli ilmeinen, mutta olin varma, että tulisin jotenkin tietämään kuka olisi Minun Koirani. Hetken kuluttua yksi pennuista lähti määrätietoisesti kävelemään minusta ja muista pennuista pois päin. Se marssi ylväänä olohuoneen lattialle pianon eteen ja pissasi parketille, taidokkaasti lattialle asetetun sanomalehden viereen. Kysyin heti, että onko tuo pentu narttu. Kyllähän se oli, sen nimi oli Emppu ja se oli Minun Koirani. Otin Empun syliini, katsoin sitä silmiin sen lipsiessäni naamaani ja kysyin siltä, huolisiko se minut ihmisekseen. Emppu heilutti häntäänsä ja päätös oli selvä. Talon emäntä kertoi kyseisen pennun olevan erityinen, koska sillä oli niskassaan valkoinen laikku. Naisen mukaan minun Emppuani on koskettanut enkeli. Emppu sylissäni istuin auton takapenkille ja auton käynnistyessä kuiskasin koirani korvaan hiljaa "Sie et ole enää päivääkään 'Emppu' ".



Automatka Joutsenoon sujui hyvin. Vielä nimetön pentuni ei voinut pahoin kertaakaan, oli vain hieman hämmentynyt kaikesta uudesta ja oudosta. Kotiin päästyämme hämmennys oli vielä suurempaa, sillä pentua vastassa oli kolme sekarotuista uroskoiraa ja vanha labradorinnoutajanarttu. Koiralasta jännitti kovin nämä isot ja tuntemattomat eläimet, mutta onneksi vanha narttu otti pienen siipensä suojaan. Vielä tuona samana iltana mielessäni kävi yhden sekunnin verran ajatus, että oliko tämä sittenkään hyvä idea, mutta ajatus katosi yhtä nopeasti kuin tulikin ja toista kertaa se ei ole päähäni vaeltanut.

Liikuin tuolloin elämässäni paljon autolla päivittäin ja halusin koirani kulkevan mukanani, joten pennun kotiuduttua alkoi myös autoiluun totuttelu. Kävin päivittäin useankin kerran ajeluttamassa pentua ympäri etelä-Karjalaa, jotta se oppisi nopeasti olemaan autossa rentona ja jopa nauttimaan vaihtuvista maisemista. Olin paininut koiran nimeämisen suhteen jo pari päivää, kun olimme silloisen mieheni kanssa jälleen ajeluttamassa pentua iltamyöhään. Olimme hieman väsyneitä ja aloimme naureskella ajatukselle, että antaisimme koiralle nimeksi jonkin automerkin. Vastaamme ajoi Toyotaa, Opelia ja Nissania, kunnes näimme kiiltävän, mustan Alfa Romeon. Sehän olisi jopa ihan komea nimi, mutta ei sopisi mitenkään tyttölapselle. Hetken sanojen pyörittelyn jälkeen päädyimme Alfa Romeosta feminiinisempään sanamuunnokseen Gamma-Julia. Ja niin minun koirallani oli nimi. Minun oma Gamma.


Tämän blogin tarkoitus on muistella menneitä seikkailujamme, myötä- ja vastoinkäymisiä ja yhteistä elämää, päivittää nykypäivää ja miksei myös suunnitella tulevaa. Tervetuloa mukaan tutut ja tuntemattomat!