En tiedä, mitä sanoa. Tänään, 17.3.2011 klo:18.30 minun rakas Gammani nukkui pois omassa kotonaan minun ja Tommin syleilyssä. Tuska ja ikävä on jotain sanoinkuvaamatonta eikä taloni ole koskaan ollut näin tyhjä. Tyhjä on myös sydämeni ja sieluni.
Gamma ei ollut koira. Gamma oli paras ystävä, kumppani, lapsi, olkapää, varpaiden lämmittäjä, viisaus ja kauneus. Gamman kanssa jaoin kaiken, ja se itki ja nauroi kanssani. Aina se ei ymmärtänyt vitsejäni, mutta en minäkään aina kestänyt hänen huumorintajunsa kärryillä. Gamman seurassa olin aina kotona ja Gamma oli syy, miksi viidyin niin hyvin kotona. Kaikki elämässäni muistuttaa rakkaasta koirastani, koska me rakensimme tämän elämän yhdessä.
Gammalla oli hyvä elämä. Rakastin sitä jokaisena päivänä enemmän kuin on edes mahdollista. Gamma rakasti nukkumista, syömistä ja tuttuja ihmisiä koko sydämensä kyllyydestä. Gamma oli suurten tunteiden mestari loppuun saakka. Siitä olen kiitollinen, että vaikka syöpä sai vallan Gamman jalasta, se ei koskaan saanut Gamman sielua. Se sai loppuun saakka olla oma ihastuttava itsensä ilman että sairaus olisi nujertanut pienokaiseni persoonan.
Haluan kiittää vanhempiani, jotka auttoivat käytännönjärjestelyissä merkittävästi. Lisäksi haluan kiittää Elinaa ja Tommin vanhempia Gamman hoitamisesta, ja ystäviäni Hannea ja Wilmaa tukemisesta ja myötäelämisestä näinä vaikeina aikoina.
"Sinä olet minä, enemmän kuin kukaan kun sä lähdet maailmasta tulen silloin mukaan. Portin eessä kaksi, paratiisiin anoo "Käykää sisään kärsiväiset" vahti meille sanoo. Sinutta on tyhjyys sinutta oon vaan lintu siivetön tai kala kuivan maan sinä olet minä. Jos on portti kiinni helvetti saa riittää sä kun olet rinnallani voin vain nauraa ja kiittää. Sinutta on tyhjyys
Sinutta oon vaan
lintu siivetön tai kala kuivan maan
Olet mulle autuus
ainutlaatuisin
Vierelläsi kuljen minne menetkin
Sinä olet minä"
- Anna Puu -
 |
| Gamma-Julia 24.3.2002-17.3.2011 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti